Lähimenneisyydessä tutkimus, politiikka ja käytännön liike-elämä valitettavasti eriytyivät toisistaan varsin voimakkaasti. Ei ole ollut varsin harvinaista, että tutkimus on tuntunut ikään kuin leijuvan teoriapilvessä, eikä sillä ole ollut juuri mitään tekemistä käytännön elämän ja käytännön tason toimijoiden kanssa. Täten monet käytännön toimijat ovat menettäneet mielenkiintonsa akateemiseen tutkimukseen.

On ilo kertoa, että Tanja Leppäahon ja Jaakko Metsolan kirja perheyritysten kansainvälistymisestä on nyt julkaistu (julkaisija: Palgrave MacMillan). Kirja, otsikkonaan ”Family Firm Internationalisation – A Network Perspective”, yhdistää perheyritys-, kansainvälistymis- ja verkostoitumisteoriat empiiriseen analyysiin 24 suomalaisesta pk-perheyrityksestä. Koska tutkimusaihe on kuin hiomaton timantti, emme tyydy vain yhteenvetämään aikaisempaa tietoa, vaan – ja ehkä tärkeämpänä asiana – toteutamme myös oman empiirisen tutkimuksen perustuen laajaan haastattelu- ja sekundääriaineistoon. Uskomme, että tämä teorian ja käytännön yhdistelmä Palgrave Pivot -kirjan muodossa tarjoaa lukijoille helposti sulatettavia oivalluksia kansainvälisen verkostoitumisen typologiasta, strategioista, poluista ja menestystekijöistä erityisesti perheyrityksiin liittyen

This is a call for chapters on family firm (FF) internationalization for Scholarly Handbook published by Palgrave Macmillan. The book is focused on the role of FF-specific views and networks in their internationalization, the actual internationalization process and FFs internationalizing from or to Emerging Markets in special. Both empirical and conceptual work is welcome.

Title of the Book: Scholarly Handbook of Family Firm Internationalization

Lue lisää

Perheyritysten kansainvälistymistutkimus lähti kunnolla lentoon vuonna 1991, jolloin Miguel Angel Gallo ja Jannicke Sveen julkaisivat ensimmäisen tieteellisen artikkelin aiheesta. Tutkimus käsitteli perheyritysten kansainvälistymistä edistäviä ja rajoittavia tekijöitä, ja viimeisen lähes 30 vuoden aikana eri tutkimukset ovat pyrkineet kasvattamaan ymmärrystämme perheyritysten kansainvälistymisen erityispiirteistä. Vaikka perheyritysten kansainvälistymistutkimus on kokenut räjähtävää kasvua (esim. Pukall ja Calabro, 2014), vielä on tekemistä laajaa konsensusta nauttivien löydösten aikaansaamisessa. Olemme vielä tilanteessa, jossa vastakkaiset tutkimustulokset usein taistelevat keskenään, esimerkiksi:

https://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/kansainvalista-kasvua-mieliva-suomalaisyrittaja-panosta-kohtaamiseen

https://www.lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/h33vOeufOQWn/content/kansainvalista-kasvua-mieliva-suomalaisyrittaja-panosta-kohtaamiseen

Palveluliiketoiminnan muotoilija Petri Aaltonen kertoo, miten palvelubisneksen ja asiakaslähtöisen ajattelun ytimessä ei ole se, kuinka arvokas asiakas on yritykselle, vaan se, mitä arvoa asiakas kokee saavansa yritykseltä. Siksi ei olekaan mielekästä korostaa perinteisiä asiakasarvon määritelmiä (ml. diskontattu kassavirta), vaan palveluiden tuottamisessa tulisi olla kyse ”tunteen tasosta ja merkitystasosta” – ennen kaikkea arvokokemuksesta. Jäinkin pohtimaan sanaa arvo(t) liiketoiminnan kontekstissa.

Viime aikoina olen seurannut ystäväni päivityksiä LinkedInissä. Kiitollisena ”asiakkaana” tiedän, että niin yksityisessä elämässään kuin työskennellessään omalla alallaan palveluliiketoiminnan ytimessä, ystäväni on rohkaisemisen ammattilainen. Poikkeuksetta, lukiessani kyseisen yhteisöpalvelun ”virtaa”, saan todistaa hänen arvostavaa asennettaan työkavereitaan, asiakkaitaan ja ystäviään kohtaan, oli kyseessä sitten enemmän myynnilliset ja markkinoivat sisällöt tai henkilökohtaisemmat urapäivitykset. Ystäväni toimintaa ja tavoitteita ankkuroivan arvon voisikin sanoa olevan rohkaisu. Ensisijaisesti hänelle ei ole kyse siitä, kuinka suuren määrän hänen rohkaisevat sanansa ja toimintansa tuo lisää kassavirtaa edustamalleen yritykselle, vaan siitä, minkälaisen arvon hänen toimintansa antaa asiakkaalle kokemuksen ja merkityksen tasolla. Hän on sisäistänyt arvon ja asenteen (vai kenties brändin?), jolla on mahdollista tavoittaa ihmisiä sekä järjen että tunteen tasolla.

Jos palvelussa ja sen johtamisessa on kyse arvokokemuksesta, väittäisin, että juuri henkilötasolla välittyvällä arvostuksella tulisi olla suurempi rooli palveluyritysten rakentaessaan tuota kokemusta arvosta. Ei vain siis kilpailua siitä arvosta, joka asiakkaalla on yritykselle, vaan nimenomaan tuosta asiakkaan tunteen ja merkityksen tasolla koetusta arvosta, mikä yrityksestä ja sen kanssa työskentelemisestä on asiakkaalle. Kuten Aaltonen toteaa, palvelun tuottamisessa täytyy tuntea ja nähdä asiakas, sekä hänen tarpeensa, jolloin on mentävä lähelle ihmistä: ”Johtajan asenteen pitäisi olla se, että olen täällä oppimassa, en vain johtamassa.”

Koska palvelubisneksen osuuden nähdään kasvavan yritysliiketoiminnassa, on syytä nostaa esille, miten arvokokemusta ja palvelua johdetaan perheyrityksissä, joissa sisäisten arvojen nähdään vahvasti ankkuroivan niiden toimintaa. Eikä vähiten siksi, että arvot luovan perheyrityksen kulttuurin ja johtamisen perustukset, pohjustaen sekä sen tavoitteet että toimintatavat. Näillä ”arvojohtajilla” onkin mielestäni suuri potentiaali olla rohkaisemassa sekä asiakkaitaan, että muita sidosryhmiään pohtimaan arvojen merkitystä ja niiden voimaa esim. palveluiden muotoilussa ja tuottamisessa.

Satu

Luin Yrittäjän Taivas+Helvetti Vol. 3 –kirjaa, jossa kerrotaan ylöjärveläisen Avant Tecno –perheyrityksen perustajan, Risto Käkelän yrittäjätarinaa. Risto kertoo, kuinka vuonna 1992 tanskalainen Jorgen sattui kävelemään Avant Tecnon ensimmäisten ulkomaanmessujen viimeisenä päivänä yrityksen messuosaston kohdalla juuri kun he käynnistivät maatalouskuormaajansa käyntiin, ja Jorgenin kokeiltua kuormaajaa tapahtumat johtivat siihen, että hänen ja vaimonsa pitämä pieni navetassa toimiva ja maatalouskoneita maahantuova yritys aloitti yhteistyön Avant Tecnon kanssa. Tanskaan on sittemmin myyty 70 miljoonalla eurolla yrityksen koneita, ja vuonna 2017 Risto luovutti Jorgenille muistolahjan ”ensimmäisestä 25 vuodesta”.

”Se oli onnekas tapahtuma molempien kannalta. Jos kone olisi kiskaistu käyntiin kymmenen sekuntia myöhemmin, Jorgen olisi ennättänyt kävellä ohi jo niin pitkälle, ettei olisi ehkä kääntynyt takaisin.”

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on parhaillaan valtiovierailulla Suomessa. Hän aloitti eilisen puheenvuoron muutamalla lauseella suomen kieltä. Tanskassa hän aloitti muutamalla lauseella tanskaa. Hänen suomen kielen lausuminen oli osin sinne päin, mutta osin varsin hyvää. Toisaalta hänen ääntämisellä ei ollut juurikaan mitään väliä. Suomalaisten kasvot kääntyivät heti leveään hymyyn.

Tutkimukseni mukaan yksi tärkein keino päästä lähemmäs kansainvälistä partneria tai asiakasta on yhteisen vapaa-ajan viettämisen lisäksi opetella kohdemaan kieltä ja kulttuuria.

Tutkimustani varten haastattelen kansainvälistyvien pienyritysten perustajia. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että heillä on haasteita ajan, rahan ja muiden resurssien puutteen kanssa. Kuitenkin samaan aikaan he kykenevät unelmoimaan suuria, omistaen vakaan uskon siihen, keitä he ovat ja mitä he tekevät. Saatat samaistua tai sitten et, mutta olen itse saanut tuon saman vaikutelman suurimman osan tapaamieni yritysjohtajieni ja haastattelemieni yrittäjien kohdalla. Myös sijoittajat, joiden osallisuus on elintärkeää monen startup-yrittäjän mukaan, jakavat jotain oleellista tuosta unelmointikyvystä, kantaen mukanaan tuon uskon ”ilosanomaa”.